Venäjä ei ole ainoa maa maailmassa, joka on halunnut muuttaa merirajojaan yksipuolisesti. Merialueiden hallinta on kriittinen asia suurvalloille.
Mediaa hallitsi eilen keskiviikkona tieto Venäjän aikeista muuttaa yksipuolisesti merirajojaan Suomen ja Liettuan kanssa. Itänaapurin aikeita kommentoivat niin presidentti ja ulkoministeri kuin lukuisat tutkijatkin. Venäjän konkreettiset aikeet jäivät ainakin vielä auki.
Meillä ei ole totuttu siihen, että merirajoista tai merialueiden hallinnasta olisi kiistoja, mutta maailmalla vastaavanlaiset ja paljon pahemmatkin riidat ja jännittyneet tilanteet ovat tavanomaisia.
Erimielisyydet liittyvät merialueiden resursseihin, kaupankäyntiin, suurvaltapolitiikkaan tai kaikkiin näihin.
Etelä-Kiinan meri
Maailman valtioista Kiina kunnioittaa todennäköisesti vähiten kansainvälistä merilainsäädäntöä. Erityisen räikeästi se näkyy Etelä-Kiinan merellä, jossa maa riitelee merialueista Filippiinien, Taiwanin, Vietnamin, Indonesian, Brunein ja Malesian kanssa.
Kiina pitää historiallisin perustein omana alueenaan kaikkea niin sanotun yhdeksän viivan rajan sisällä. Kiinan vaatimukset rikkovat kansainvälistä lainsäädäntöä. Muilla osapuolilla taas on omia aluevaatimuksiaan.
Syy eripuraan on selvä: Etelä-Kiinan merialueella on arviolta yli 50 biljoonan kuutiometrin maakaasuvarannot ja 11 miljardia barrelia öljyä.
Ehkä vieläkin kriittisempi asia alueella on Malakansalmen hallinta, jonka kautta kulkee 30 prosenttia koko maailman kaupasta. Se on Kiinalle elinehto.
Lisäksi taustalla kummittelee valta: Kiina haluaa tehdä selväksi, että se on halutessaan kansainvälisen lainsäädännön yläpuolella.
Hormuzinsalmi
Hormuzinsalmen kiistan osapuolina on monin tavoin Iran ja kansainvälinen öljykauppa, mutta suurin vastustaja alueella on silti kaukainen Yhdysvallat. Suurvalta pitää oikeutenaan turvata Arabiermiraattien, Omanin ja Iranin välissä olevan kapean merialueen kauttakulku.
Iran taas pitää oikeutenaan säädellä alueen kautta kulkevaa kauppaa.
Syynä on öljy: melkein kolmannes koko maailman öljykaupasta kulkee tankkereilla salmen lävitse Persianlahdelle.
Iran on ottanut toisinaan haltuunsa alueen läpi kulkevia öljytankkereita, usein protestina pakotteille. Jännitteitä lisää nokittelu Iranin ja Israelin välillä. Iran on uhannut esimerkiksi 2011 sulkea salmen kokonaan, mikä johtaisi lähes väistämättä sotilaalliseen yhteenottoon.
Itäinen välimeri
Itäisellä Välimerellä kovimmat riidat ovat Kreikan ja Turkin välillä, jotka ovat nimellisesti liittolaisia Nato-jäsenyyden kautta. Se ei ole estänyt vuosien varrella maita liukumasta kerta toisensa jälkeen jopa sodan partaalle. Kovia kiistoja käytiin esimerkiksi viime vuosikymmenen loppupuolella.
Jännitteitä pahentaa Kyproksen tilanne: Kreikka tukee Kyproksen valtiota, mutta Turkki miehittää maan pohjoisosia nukkevaltionsa kautta.
Riidassa on kyse historian painolastista, alueen hallinnasta, mutta myös resursseista: kiistellyillä merialueilla on maakaasu- ja öljyesiintymiä.
Myös Israel ja Libanon taittoivat pitkään peistä merirajasta ja maakaasuesiintymien hallinnasta itäisellä Välimerellä, mutta maat saavuttivat toissa vuonna sopimuksen. On epäselvää, vaikuttavatko asiaan tulevaisuudessa Israelin viimeaikaiset iskut Libanoniin.
Falklandin saaret
Falklandin saarillakin kinataan myös öljystä, jota alueella voi olla jopa 800 miljoonaa barrelia. Riitely on jatkunut vuosikymmeniä ja pohjaa siirtomaa-aikoihin.
Osapuolina ovat Britannia ja Argentiina, joiden erimielisyys saarten ja niitä ympäröivän merialueen omistuksesta äityi sodaksi vuonna 1982.
Kiista vaikuttaa myös niin sanottuun siniseen aukkoon saarten pohjoispuolella. Sininen aukko on yksi hyvin harvoja maailman merialueita, jossa ei ole sopimusta kalastusoikeuksista. Näin ollen suurta merialuetta ryöstökalastetaan surutta, mikä on suuri uhka alueen kalakannoille ja luonnon monimuotoisuudelle.
Kaikki Venäjän kiistat
Venäjällä on vanhastaankin pitkä lista riidellyistä merialueista.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2014 ja miehitettyään Krimin niemimaan maat riitelivät pitkään ennen Ukrainan sodan alkua 2022 Asovanmeren ja Kertšinsalmen hallinnasta. Viime vuonna Venäjä julisti Asovanmeren omaksi sisämerekseen.
Venäjällä ja Japanilla on ollut toisesta maailmansodasta asti jatkuva kiista Kurillien saarten ja niitä ympäröivien merialueiden hallinnasta. Tilanne kiristyi jälleen huomattavasti Japanin asetettua Venäjälle pakotteita Ukrainaan hyökkäämisen takia.
Venäjä on myös haastanut Yhdysvaltain merenpohjan hallintavaatimuksia arktisella alueella ja Beringin salmen lähellä, Venäjän ja Alaskan välissä. Toisaalta Venäjä on myös itse vaatinut valtavia alueita arktisilla alueilla jotka ovat osin päällekkäisiä Kanadan ja Tanskan Grönlannin alueiden kanssa.
